Robottien luokittelulle ei ole olemassa yhtenäistä kansainvälistä standardia; erilaisia luokituksia voidaan tehdä eri näkökulmista.
Kehitysvaiheet
① Ensimmäisen sukupolven robotit: Opeta{0}}Put Robots. Vuonna 1947 Oak Ridge National Laboratory Yhdysvalloissa kehitti maailman ensimmäisen kauko-ohjattavan robotin ydinpolttoaineen käsittelyyn. Vuonna 1962 Yhdysvallat kehitti onnistuneesti PUMA-yleis-purpose teach-put robotin. Tämäntyyppinen robotti käyttää tietokonetta usean-asteen-vapauden koneen ohjaamiseen. Se tallentaa ohjelmia ja tietoja opetuksen kautta, hakee tiedot käytön aikana ja antaa sitten komentoja. Tällä tavalla robotti voi toistaa toistuvasti ihmisen opetukseen perustuvia toimia. Esimerkiksi autojen pistehitsausrobotti toistaa tämän tehtävän aina, kun pistehitsausprosessi on opetettu.
② Toisen sukupolven robotit: Sensorrobotit opettavat-ja-toistorobotit eivät ymmärrä ulkoista ympäristöään. He eivät ole tietoisia manipulointivoiman suuruudesta, työkappaleen olemassaolosta tai hitsin laadusta. Siksi 1970-luvun lopulla alettiin tutkia toisen-sukupolven robotteja, joita kutsutaan aistiroboteiksi. Näillä roboteilla on samanlaisia aistikykyjä kuin ihmisillä, kuten voima, kosketus, liukastuminen, näkö ja kuulo. He voivat havaita ja tunnistaa työkappaleiden muodon, koon ja värin näiden aistien avulla.
③ Kolmannen-sukupolven robotit: Älykkäät robotit. Nämä 1990-luvulta lähtien keksityt robotit on varustettu useilla antureilla, ja ne voivat suorittaa monimutkaisia loogisia päätelmiä, harkintaa ja päätöksentekoa-. He määrittelevät itsenäisesti käyttäytymisensä muuttuvissa sisätiloissa ja ulkoisissa ympäristöissä.